"Olen tässä viimeaikoina kovasti tuumaillut äänestysaktiivisuutta (vai olisiko -passiivisuus parempi termi?), äänestyspäätöksen tekemistä ja toisaalta äänestämättä jättämispäätöksen tekemistä. Iän karttuessa perustelut, kuten "Ei asiat kuitenkaan muutu" tai "Omaa etuaan ne päättäjät kuitenkin ajavat" tai klassiset, mutta perustelemattomat periaatteentapaiset "En ole ikinä äänestänyt, enkä äänestä!" ja "En usko edustukselliseen demokratiaan!" tuntuvat aina vain omituisemmilta. Myönnän, että tämä omakin herännäisyys asioihin vaikuttamisen suhteen on tapahtunut vasta aikuisemmalla iällä. Kunnanvaltuustot, tulevat maakuntahallinnot ja eduskunnat muodostetaan joka tapauksessa, äänestin tahi en ja ne tekevät myös minua ja läheisiäni koskevia päätöksiä, joten tuntuu käsittämättömältä olla kantamatta korttansa kekoon. Vaikka sisäinen pikku-anarkisti tai vastarannan kiiski miten kapinoisi, niin osana koneistoa tässä ollaan itse kukin ja lopputulema se, että jotkut tekevät yhteisiä asioita koskevia päätöksiä. Kyllä sillä on merkitystä, että millaisen arvomaailman mukaisesti niitä päätöksiä tehdään ja asioita ajetaan, eikös?"
Ihan eniten itseäni askarruttaa, että miksi oma periaatteellinen, vuosikausia jatkunut äänestämättä jättäminen muuttui. Voisinko sitä tietoa soveltaa yleisemmin ja epätieteellisesti äänestyspassiivisuuden ymmärtämiseen? Tilastokeskuksen mukaan 90-luvulta alkaen äänestys-% kuntavaaleissa on valtakunnallisesti keikkunut n. 60-70% välillä, viime kuntavaaleissa se oli 58%. Kymmenestä äänioikeutetusta kuusi on siis valinnut luottamushenkilöt päättämään varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta, kulttuuripalveluista, kaavoituksesta kaikkien kymmenen puolesta. Äänestämättä jättäneiden äänillä oltaisiin voitu siis ihan ratkaisevasti muuttaa valtuuston kokoonpanoa ja siten kunnassa toteutettavaa politiikkaa. Edustuksellinen demokratia toteutuu osaedustavana ja kuvaa vain nippanappa puolikasta väestöstä. Eikös se ole edes vähimmässä määrin surullista, huolestuttavaa tai epäreilua? Eivät tietenkään kaikki jätä äänestämättä ideologian tai jonkun periaatteen vuoksi. Voisin kuvitella (eli ei lähdeviitteitä), että osaa ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. Lopputulema on kuitenkin sama, oli äänestämättä jättämisen syy mikä tahansa. Allekirjoittaneelle passiivista aktiiviin siirtymiseen vaikutti ehkä pohjimmiltaan kiukku ja turhautuminen - koska uutta ja ihmeellisesti oikeudenmukaista yhteiskuntajärjestelmää en yhtäkkiä keksinyt vallitsevaa systeemiä korvaamaan niin ainakin halusin käyttää mahdolliset keinot asioihin vaikuttamiseksi, vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää ei jarruta vaikkei siihen halua tai jaksa kuulua!
Seuraavia kuntavaaleja ajatellen "politiikka on kirosana" - mentaliteetin lisäksi luotaantyöntäviä vaikutuksia voi olla maakuntahallinnolla, sote-uudistuksella, yksityistämisillä, yhtiöittämisillä ja nykyhallituksen kurjistavalla ja kyykyttävällä valtakunnan tason politiikalla. Kuka niistä kaikista ymmärtää, mutta eipä tarvitse olla ammatiltaan poliitikko tai yhteiskuntatieteilijä ollakseen mieltä asioista eikä sitä äänioikeutta rajoiteta yhteiskunnallisen aseman, poliittisen aktiivisuuden tai älykkyysosamäärän perusteella. Omaa arvomaailmaa huonosti vastaavaa politiikkaakin on helpompi niellä, jos sitä toteutetaan ihan oikeasti enemmistön tahdosta eikä osajoukon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti